Matkalla eduskuntaan

Yhteisten asioiden hoito on aina ollut minulle tärkeää. Erilaiset luottamustoimet ovat olleet osa elämääni ja kunnallispolitiikan myötä vahva tahtoni saada muutosta aikaan myös valtakunnan tasolla sai minut lähtemään eduskuntavaaliehdokkaaksi. Ensimmäisiä edustustehtäviäni oli kuuluminen aikanaan asukastoimikunnan ja MLL Vesilahden yhdistyksen hallituksen, jossa lisäksi toimin jäsenvastaavana ja olin Pirkkalan yhteistoiminta-alueen perhefoorumissa Vesilahden kuntalaisjäsenenä. Kuntalaisaloitteita olen tehnyt Vesilahdessa jo ennen politiikan mukaan tuloa.

Elämänkokemukseni äitinä ja havaintoni työskennellessäni terveydenhoitajana äitiys- ja lastenneuvolassa sekä hoiva-alan yrittäjänä ovat avartaneet näkemyksiäni yhteiskunnallassa vallitsevista hyvin- ja pahoinvoinneista sekä sen heikkouksista ja vahvuuksista. Monipuolinen näkökulma asioille on voimavarani. Minulla on varsin laaja-alainen näkemys siitä, mitä tehdyt päätökset esim. kunnallispolitiikassa, saattavat tarkoittaa työntekijöille tai palveluiden käyttäjille, yrittäjille tai kunnan taloudelle.

Haluan kehittää itseäni edelleen. Aina ehtiessäni opiskelen hallintotieteitä avoimessa korkeakoulussa.

Luonnossa liikkuminen on lähellä sydäntäni ja vuoden 2018 aikana vierailin useissa upeissa luontokohteissa mm. Kintulammella, Seitsemisessä ja Ritajärvellä. Seuraavassa pari kuvaa Seitsemisen kansallispuistosta.

NYKYISIÄ LUOTTAMUSTOIMIANI

  • Kunnanhallituksen jäsen
  • Kunnanvaltuutettu
  • Tampereen seudun joukkoliikennelautakunnan jäsen
  • Vesilahden yrittäjät hallituksen jäsen
  • Vesilahden Keskustan johtokunnan jäsen

TURVALLISUUS

Presidentti Sauli Niinistön uuden vuoden puheesta jäin pohtimaan teemaa turvallisuus.

Minusta tuntuu myös, että yhteiskunta on muuttunut. Eikä valitettavasti turvallisempaan suuntaan. Hygienia on parantunut, ruokaa on tarjolla enemmän kuin riittävästi, terveydenhuolto ja sairaanhoito on erinomaista. Imeväisikäisten kuolleisuus on vähäistä, enää ei kuolla nälkään tai lastentauteihin, joita vastaan rokotetaan jne. Turvattomuus on nyt toisenlaista.

Turvallisuutta on fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista. Turvallisuuden tunne on sitä, ettei meidän tarvitse pelätä kenenkään pahoinpitelevän meitä tai ettei ole muutakaan tekijää, joka uhkaa meidän fyysistä turvallisuutta, terveyttä. Psyykkinen turvallisuus on sitä, että meillä on oikeus ilmaista omat mielipiteemme, kokea tulevamme kuulluksi, jokainen saa olla oma itsensä eikä ketään syrjitä eikä kiusata. Sosiaalinen turvallisuus on sitä, että meillä jokaisella tulee olla kavereita on ns. me-henki.

Meidän tulee voida luottaa, että kun meillä on elämässä kriisejä, työttömyyttä, yksinäisyyttä, sairautta ja siis tarvitsemme apua, niin sitä myös saamme. Meidän tulee olla valmiita myös itse auttamaan hätää kärsiviä.

Yhteiseen hiileen puhaltaminen, yhteisen tavoitteen eteen ponnistelu on hukassa. Sodan aikana tavoite oli selvä. Turvata oman maan rajat ja niiden sisällä oleva kansa. Turvaaminella en tarkoita muurin rakentamista ja väestön eristämistä.

En tiedä perusteita, millä voisimme kieltäytyä ottamasta maahan turvapaikanhakijoita. Tiedän, että osa turvapaikanhakijoista tulee maahan oikein syin, mutta valitettavasti rikollisia löytyy joka kansasta ja tällainen turvapaikkakäytäntö tuo mukanaan selkeästi enemmän myös niitä, jotka tulevat maahamme väärin perustein ja rikokset mielessä. Meidän oman valvonnan tulee olla niin aukoton ja toimiva, että rikolliset eivät täällä pysty toimimaan. Yhteistyö muiden maiden kanssa on tärkeää.

Muistoissani isovanhempani

ja suvun kokemukset sekä Suomen historia.

Reilun 10 vuotta sitten aloitetun sukututkimuksen myötä saan edelleen uutta tietoa sukuni historiasta ja yhteydenottoja tulee sukulaisiltani läheltä ja kaukaa. En olisi nuoruudessa voinut kuvitellakaan istuvani kirjastossa lukemassa mikrofilmeiltä kirkonkirjoja. Sukuni historia ja menneisyys sai lisänäkökulmaa. Luovutettu Karjala ja siellä Jaakkima tuntuu niin rakkaalle, vaikka en ole siellä koskaan käynyt, Karjalan murre, Lotta-Svärd, itsenäisyys, Rapolan kartano, Tampere..


Jo aivan lapsuudesta lähtien yksi tärkeistä perinteistäni on ollut käydä jouluna käsityöläis- yrittäjä pappani ja luovutetun Karjalan alueelta, Jaakkimasta, lähtöisin olevan mummuni haudalla Kalevankankaalla.

Äidin puolen, Kangasalasta lähtöisin oleva mummuni ja vaarini ovat puolestaan haudattu Jämijärvelle, johon muistelukäynti joulupäivänä.

Hyvinvointi

Kuuden lapsen äitinä lapsiperheen ilot, huolet ja arjen haasteet ovat tuttuja. Neuvolan terveydenhoitajana olen tavannut erilaisia perheitä, lasta odottavia ja toivovia sekä lapsiperheitä. Perheitä mietityttäviä asioita on yhdessä perheiden kanssa työstetty. Tukea on annettu ja tarvittavaa konkreettista apua hankittu. Perheiden ilot ja huolet sekä surukin ovat olleet läsnä. Kaikkia perheitä kohtaavia asioita ei hyvälläkään politiikalla pysytä ratkaisemaan tai niihin vaikuttamaan, mutta on asioita, joihin pystyy. Päätöksenteossa tulee tehdä päätöksiä, joilla autetaan perheitä lapsen kasvatukseen ja hoitoon sekä vanhemmuuteen liittyvissä asioissa, arjessa. Perheiden ja sen jäsenten yksilölliset tuentarpeet tulee huomioida ja niiden toteuttamista tulee tukea. Perheet kohtaavat nykypäivänä aivan erilaisia haasteita, kun vielä esim. 10 vuotta sitten mm. Sosiaaliset tukiverkostot voivat olla kaukana.

Syntyvyyden laskuun on varmasti monta syytä, mutta yksi syy on mielestäni jonkinlainen turvattomuus siihen, miten pärjää, jos ei löydykään töitä ja saa ansiotuloja. Halutaan opiskella ja kun on korkeakoulutus, niin yleensä palkkatasokin ansiotyöstä on korkeampi. Käydään pitkään kouluja ja valmistuessa halutaan kokeilemaan osaamista ja haetaan työpaikkaa. Ei enää luoteta siihen, että yhteiskunta auttaa tukien muodossa. Nykyiset vanhemmat ovat eläneet perheissään lama-ajan. Työtä ei ole välttämättä vanhemmille löytynyt vaikka ovat työtä hakeneet ja taloudellinen selviäminen on ollut haastavaa. Lapsuuden kokemukset jäävät mieleen ja vaikuttavat sukupolvelta toiselle.

Ihmisten asenteet ovat muuttuneet. Ei enää ole itsestään selvää sopivan kumppanin etsiminen ja löytäminen sekä perheen perustaminen. Opiskellaan ja siten yritetään varmistaa hyvä yhteiskunnallinen asema ja korkea elintaso. Siirretään perheen perustamista, vaikka se suunnitelmana jossain vaiheessa olisikin.

Yhteiskunnan näkökulmasta tämän kaltainen syntyvyyden väheneminen aiheuttaa sen, että meillä ei ole tulevaisuudessa työntekijöitä ja myöskään todennäköisiä verojen maksajia. Turvallisuuden tunne huolenpidosta tulisi saada palautumaan.

Yhteiskunnalliset suuret uudistukset kuten sote- ja maakuntauudistus luovat ymmärrettävästi epävarmuutta. Pohdintaa on sen suhteen ”Miten ne omat palvelut jatkossa järjestetään?”. Uudistus tulisi jo saada toteutettua. Tällainen epävarmuus uuvuttaa, niin työntekijät kuin palveluiden käyttäjätkin. Digitalisaatiota tarvitaan avuksi. Tekeviä käsiä ei ole riittävästi.

Perhevapaat

Lapsia on eriluonteisia, heillä on erilaisia vahvuuksia ja tuen tarpeita. Perheet tuntevat itse lapsensa parhaiten. Vanhempia on erilaisia ja heillä on erilaisia vahvuuksia ja heikkouksia. Tavoitteena ei ole täydellinen vanhemmuus, vaan riittävän hyvä. Ei voida lähteä siitä, että pakotetaan vanhemmat jakamaan keskenään vanhempainvapaa tasan. Toisille ihmisille lastenhoito on luontaisempaa kuin toisille.

Uudistusta mietittäessä yksi ja sama ratkaisumalli ei siis sovi kaikille perheille. Perheillä tulee säilyä päätäntävalta lapsensa hoitoon liittyvissä asioissa. Yhteiskunnan tasa-arvoisuus keskustelussa lähtisin siitä, että yleisin kuulemani syy miksi useimmin äiti jää lasta hoitamaan on ollut se, että isä saa korkeampaa palkkaa ja taloudellinen selviäminen on todennäköisempää. Näin ei saisi olla, että isä menee töihin, koska ansiotaso on korkeampi kuin äidillä. Tähän tulee yhteiskunnallisin toimin vaikuttaa ja tehdä perheille oikeasti valittavaksi hoitovapaan käyttö.

Ikääntyneet

Ikääntyneille olevat palvelut eivät vastaa tämän hetkistä tarvetta. Yhä heikompikuntoisia yritetään hoitaa kotona. Kun kotona asuminen ei enää ole tarkoituksenmukaista, asunto tai hoivapaikka tulisi järjestyä, vaikka päivystyksenä. Ketään ei saa kotiin jättää, jos ei ole varmuutta, että saatavilla olevat tukimuodot riittävät tai hätätilanteessa asukas pystyy itse apua hälyttämään. Nykyisin resurssein ei voida riittävästi ikääntyneitä ja heidän omaisten toiveita palveluiden suhteen kuunnella. Tukea tarvitsevia on enemmän kuin esim. hoivapaikkoja voidaan osoittaa.

Elämän tulee olla laadukasta myös ikääntyessä tai toimintakyvyn muuten laskiessa sairastamisen tai loukkaantumisen jälkeen

Työllisyys

Työllisyys on kohentunut merkittävästi. Ihmisiä on ohjattu työttömyystilastoista oikeiden tukien piiriin, opiskelemaan tai soveltuvien tehtävien pariin ja varsinkin työpaikkoja on onnistuttu luomaan. Työllisyyskokeilupaikkakunnilla työttömyys on selkeästi muuta Suomea vähäisempaa. Olen sitä mieltä, että toimia tulee jatkaa ja laajentaa Pirkanmaan ulkopuolelle. Havaitut epäkohdat tulee toki ensiksi korjata.

Opiskelu

Koulutuksia on monenlaisia. Luulisi, että jokaiselle löytyy ala, joka kiinnostaa tai jota voisi lähteä kokeilemaan. Huolissani olen siitä, että joku joutuu jättämään esim. lukio-opinnot pois sen vuoksi, ettei perheellä ole taloudellista mahdollisuutta avustaa hankkimaan oppikirjoja yms. tarvittavaa. Opintojen tulee edetä, mutta töiden teko opiskelujen ohella voi vaikuttaa opintojen etenemiseen tai niissä menestymiseen. Yhteiskunnan päätöksissä tulee huolehtia, että kouluista valmistuu riittävästi osaavia tekijöitä yhteiskunnan tarpeiksi.

Syrjäytyminen

Olemme epäonnistuneet päättäjinä, jos tänä päivänä meillä on syrjäytyneitä. Valitsin sloganikseni ”Ketään ei jätetä kelkasta”. Kaikkia meistä tarvitaan.

Meidän tulee olla aidosti kiinnostuneita siitä, mitä lähimmäisillemme kuuluu tai voimmeko jotenkin auttaa muita. Kaikesta hyvän tekemisestä ei rahaa voida antaa, mutta riittäisikö hyvä mieli itselle ja autetuksi tulleelle?

Yhteistyöllä

Kuvagalleria

Politiikan myötä olen saanut lisää kavereita ja tutustunut upeisiin ihmisiin Suomeessa ja ulkomailla. Tässä joitain kuvaotoksia.

Eduskuntavaaliehdokkaat ja eurovaaliehdokas.